Jos oli karpaloita Pirttijärvellä, niin oli niitä Koira-sellaisellakin. Järven yli tallustin suoraan omaan metsään 15 vuotta sitten istutettua männyntaimikkoa katsastamaan. Muutama teeri oli tiheikössä ruokapuuhissa ja vähän oli myös jo lintujen ääntelyssä soitimen makua ja pikku suhinaa. Hirven jälkiä ja papanoita oli myös runsaasti ja tietenkin katkottuja puiden latvoja ja oksia. Suuri kuusi humisi omia juttujaan joita en tällä kertaa jäänyt kuuntelemaan, vaan palailin Einon mökin pihaan pohjoispuolen kestohankia seuraillen ja viherpeippopariskuntaa samalla puhutellen.

 Pihakivelle tekemäni pikku nuotio oli sopivalla hiilloksella ja muutama rapea ruisleipä maistui termarikahvin kanssa todella hyvältä pikku kävelylenkin jälkeen. Joutsenia ei tällä reissulla näkynyt, mutta töihin ajellessa pari komeaa yksilöä huilasi Kähtävän peltoaukealla ja töyhtöhyyppä oli myös Ylivieskan lakeuksille saapunut, samoin kuin heinäsorsapariskunta, joka vinttasi lujaa kohti Kalajokea Sievistä päin.