Tuskinpa ainakaan sitä tiesit että juotikkaan ruumissa on kaksikymmentäyksi jaoketta. Iilimatoja eli verijuotikkaita ei juurikaan enää Suomen luonnossa tapaa ja näitä kolmihampaisia pikku kuppareita ei taida kovinkaan moni kaivata.

 Puhdasta vettä sitä vastoin kaipaisi todella moni maailmassa, sillä arviolta peräti 5 miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain kunnollisen juomaveden puutteesta johtuviin tauteihin. Maailman vesipäivää vietetään vuosittaín kun maaliskuussa ollaan menossa päivässä kaksikymmentäkaksi. Tämän vuoden teemana on haasteena veden niukkuus vaikka vesimäärä pallollamme on vakio. Suomessa vettä riittää ainakin toistaiseksi ja puhtaita meidän  pitäisi todellakin olla sillä vettä lontataan peseytymiseen päivittäin / henkilö peräti 60 litraa.

 Vakavaa asiaa tuli edelliseen palstaan ja valitettavasti vielä asiat ovat tosia. Jotain kauniimpaa siis välillä, ettei vaivuttaisi murheeseen. Revontulia ei kannata aamuyöllä nousta katsomaan sillä nämä pohjanpalot ovat aktiivisimmillaan ilta yhdeksästä lähelle puoltayötä alkaen hiipua noin kello kaksikymmentäkolme.

 Nyt aletaan olla tavoitteessa, mutta ei vielä välttämättä näiden postausten finaalissa, sillä maantiekiitäjän esikuvan Kalifornian juoksukäen ( Greatest roadrunner ) huippunopeus maata pitkin kiitäen on todellakin kaksikymmentäneljä kilometriä tunnissa. Strutsi mennä kopottaa tosin kolme kertaa lujempaa, mutta on se ainakin kymmenen kertaa isompikin. Lintu kunnostautuu, ei pelkästään KeljuKoota karkuun juoksemalla, vaan myös tappamalla pahamaineisia pyrstön kalisuttajia eli kalkkarokäärmeitä. 

 Panda-karhut syövät bambun lehviä ja ainakin on  mistä valita, sillä ruokalistalta löytyy Tao-Taolle ja kumppaneille peräti kaksikymmentäviisi eri lajiketta jotka ovat syötäväksi kelpaavia. Kovin vain ovat ravintoarvoltaan köykäisiä ja eläimen päivässä syömiseen käyttämä aika kohoaakin peräti neljääntoista tuntiin. Eli mennään todella pitkän kaavan kautta.