Väiski maata lötkötti köökin pöydällä töistä kotiutuessa, mutta jotenkin katti osasi olla siinä niin luontevasti ja kalusteiden väreihin hyvin sointuen että annoin korvapunkkipotilaan jatkaa kissanpäiviään niillä sijoillaan. Täräytin ( kirjaimellisesti ) sentään Felis domesticuksestamme kuvan samalla testaten  kameran akun ettei vain lopu virta kun siirryin ikkunan taakse odottamaan kuvan pientä kaunotarta. Kymmenisen minuuttia tarvitsi vain vartoa ja jonkinlaisen kuvan sain tiitisestä otettua. Lajinmäärityksen kannalta tärkeä valkoinen niska tuli ainakin hyvin kuvaan.  ( Tuntia myöhemmin kuvailtiin vielä lisää. )