Eipä näkynyt Karaa koko kolmituntisen metsähiippailuni aikana, ei tässä Maijanojan viimeisessä sulapaikassa, saatikka Sivakan laitamilla. Yksi teeri sentään pölähti siivilleen tuon suuren suon reunapöpeliköistä.

 Punaisen mökin pihassa polttelin pikku kynsitulet samalla termarin tyhjentäen ja eväsleipiä lämmitellen. Tulet olivatkin paikallaan sillä kuuden asteen pakkasta tehosti tuuli tehden ilmasta hyvinkin talvisen. Eläinten jälkiä oli uuteen hankeen ilmestynyt paljon. Hirviä ja jäniksiä tuntuu ainakin pyörivän tuolla Alavieskan ja Raution rajamailla.