No sehän tuntuu jo melkein talvelta nykyolosuhteissa mitaten. Kuvatessa tuli vähän synkisteltyä, mutta luonnossa toisen kuolema merkitsee yleensä toisille elämää. Koivua lahottavat sienet ottavat pökkelöstä ravintonsa ja vanha eloton muurahaispesä toimi kasvualustana yli kymmensenttiselle sammalpeitteelle. Kaatunut haapa puolestaan jatkaa elämäänsä omien juuriensa kautta jälkeläisiä tuottaen.

 Yskäinen olo verotti ulkoilusta tehoja ja mittaa ja tyydyinkin hyvin rauhalliseen liikkeeseen ja istuksin hetken aikaa myös pikku tulilla. Muutama teeri oli liikekannalla ja korpit mekastivat jossain kunnan kämpän suunnalla. Noiden vanhojen koivujen vierestä myös kävelin ja totesin suurimman olevan ihan sylintäyteisen. Lienee monen sukupolven nähnyt Iso-Ojan kirkkopolkua pitkin oksiensa alitse kulkevan.