Aina välillä on hyvä kuunnella hiljaisuutta tai pelkkiä metsän ääniä. Tuolla Einon vanhan mökin tunnelmissa se yleensä onnistuu ja niin eilenkin. Istuin ja katselin rauhallista maisemaa hetken miettien, että tällaiselta täällä näytti jo vuosikymmenet sitten. Aika on pysähtynyt paikoilleen tuolla kankaalla ja siksi sillä on rauhoittava vaikutus ihmisen mielelle.

Sääskien ininässä oli mukana syksyn apeutta. Palokärki huuteli reviirillään lajikumppaniaan kaivaten. Joku kulkija oli koristellut mökin suurta puista pöytää kuivalla varvulla, voi olla että tuo varpu säilyy paikallaan vuosikaudet.

Ristihämähäkki oli virittänyt verkkonsa mökin räystäslaudoista alaspäin ja kutojamestari itse kävi pyydyksellään tarkastuskierroksella. Itse suo oli vaiti ja hiljaa. Kaippa sillä ei ollut eilen minulle mitään uutta kerrottavaa.