Askeettinen, mutta kaunis merkki löytyi Ylivieskan kirpparilta noin kymmenen muun eläinaiheisen merkin joukosta. Täräkän näköinen kamepuya siinä kiipeä puuhun että kaarna rapisee.

Ykassa tuli tuttuja vastaan joka käänteessä ja halpiksessa jakeli karkkeja itse Joulupukki. Korviksen vanha ukko huuteli jo kaukaa minua nimeltä ja kyseli kuulumisia. Käteltiin siinä ja totesin samalla valkoparralla olevan liki karhun voimat vielä vaikka ikää liene kait montasataa vuotta.

Ukko kyseli Kuuselan jouluvalmisteluista ja vaiheessa totesin niiden pahasti olevan ja kuusenkin vielä lujasti kannossa kiinni. Tästä Pukki innostui kyselemään, että onkos se puu valittuna omasta vai naapurin metsästä. Tähän kysymykseen en vastannut mitään, vaan aloin katselemaan miehen kädessä olevaa karkkikoria. Joka sorttia sain luvan ottaa, mutta katsoin viisaammaksi tyytyä Juliaan ja pihlajanmarjakarkkiin. Näitä Fazerin kettunaamanamuja on muuten valmistettu jo 1800-luvun loppupuolelta saakka.