Väittävät niitä nähdyn tämän hirsimökin liepeillä syksyisin parhaaseen karpaloaikaan pelottelemassa ihmisiä pois suon laitamilta metsän väen herkkuja ja talvenvaroja riipimästä ja tallaamasta. Asiasta päätin ottaa selvää ja ilta kahdeksan aikaan istuin puolittain suuren kuusen takana piilossa mökin nurkkaa samalla vahtien.

 Ei näkynyt metsänpeikkoja. Pieni kuusitiainen vain tuli paikalle ja lauloi minulle: " Tulit liian  aikaisin ja pelotit metsän pikkuväen syvälle koloihinsa. Tule huomenna uudestaan, mutta myöhemmin."

 Yritin kysyä linnulta, että milloin sitten on oikea aika tulla, mutta se oli jo lentänyt pois kohti suon toista rantaa, jossa sillä kivisen kankaan poikki kaivetun ojan varren kuusikossa oli kait oma reviirinsä. Ehkäpä tulen huomenna ilta yhdeksältä asiaa selvittämään.