Tuntia myöhemmin kävin metsässä tänään. Luonto oli lähes äänetön ja hiljainen. Pohjantikkapariskunta nakutti kelon pökkelöä lähimaastossa, kun hiiren hiljaa istuin piilossani. Jonkin vilauksen jo luulin nähneeni puiden katveessa mutta saattoi se olla laskevan auringon luoma häivähdyskin.

 Tikkapariskunta lensi viereiselle rungolle ja linnut alkoivat pää kallellaan minua tuijottamaan. Viimein toinen niistä kysyi: "Odotatko jotakuta?" Nyökkäsin hiljaa. Linnut katsoivat hetken toisiaan ja sitten yht`aikaa sanoivat minulle: "Tulit liian aikaisin. Ei metsänväkeä auringonlaskun aikaan voi nähdä. Tule huomenna myöhemmin."

 En edes yrittänyt kysellä enempiä ja samantien linnutkin olivat kadonneet kuin maan nieleminä. Ehkäpä tulen taas huomenna kun aurinko on jo laskenut.