Puolen päivän jälkeen kartoitin ns "suorien housujen" tilannetta sovittamalla kaikkia lahjepareja joita vaatekaappini kätköistä paljastui. Yllättäen suurimmassa osassa oli vyötärön seutu kutistunut eikä nappia saanut kiinni sitten millään. Muutamat sentään mahtuivat ja yksissä housuissa oli jopa kasvun varaa.

 Mitäs niille liian pienille pitäisi tehdä. Osa oli toivottomia tapauksia ja vaatisi kymmenen kilon painon pudotuksen ja silloin tippuu oma rasvaprosentti liian alas ja läskiäkään ei jää kuin vähän nokkavarteen ja oman kylän rouvasihmiset alkavat kyselemään, että mikäs kuolemantauti mieheen on nyt iskenyt, kun näyttää olemus noin surkealta. ( kokemusperäistä tietoa omasta takaa ) Niille pöksyille etsitään siis uudet omistajat vaikka kirppiksen kautta.

 Mutta ne jotka melkein mahtuivat saivat aikaan ahaa-elämyksen, että minähän laihdutan sen tarvittavat viisi kiloa jolla saan niistä taas itselle soivat pelit. Olen kyllä painoa pudotellut pikku hiljaa jo puolen toista vuoden ajan, eikä sitä ole tullut kuin kolme kiloa lisää.

 Vaan jospa se tästä päivästä alkaisi taas kunnon kuntoilu ja vähän tiukempi rasvan ja sokerin kontrollointi omien syömisten suhteen. Ainakin sain kierrettyä iltapäivällä Kärkisten Pitkäjärven pitemmän kaavan, eli Kivikankaan laavun reitin kautta ( 9 km ) samalla uusia vaelluskenkiä testaten ja reilusti ylipukeutuneena 20 asteen lämmössä.

 Maisemallisesti tarjolla on hiekkakangasta valtapuuna mänty ja erikoisuutena löytyy tuon reitin varrelta vanhojen peuranpyyntikuoppien painanteita ihan kivikauden ajoilta saakka. 

 

797899.jpg