Eilisiltaisella marjareissulla oma roolini oli lähinnä toimia karhunpelottimena ja sehän sopi minulle vallan mainiosti kun löytyi vielä sopivan korkuinen auringon lämmittämä kivi istuimeksi ja kahvittelupaikaksi. Sammalta ja jäkälää kasvoi tuollakin tosi kovalla pohjalla ja jotain eloperäistä lienevät nuo toisen kuvan läikätkin kaltevalla alaspäin viettävällä pinnalla, jonne myös hämähäkki kiirehti linssiluteeksi.

 Vähän kukkia kuvasin ja kuivuneen kukkapohjan nuppineulan kokoista päätä hetken ihmettelin, vaan kotona odotteli pikku-pösön katolla Väinö, joka on kohta kooltaan lähes puolet leijonasta.

825995.jpg