"Kukkuu" kuului pihamännystä pään yläpuolelta ja jäin odottelemaan jatkuuko kukahtelu, vaan oksalta kuuluikin toteamus: " Teet sitten pihapuusta polttopuita." Puhuva käki. Kaikkea sitä kuulee. Tuon toisen pesiin munivaisen kanssa en kyllä ala millisillekään ja niinpä annoin kirveen edelleen heilua, mutta eihän se minua rauhaan jättänyt, vaan paskantaa rojautti hetken päästä melkein niskaani ja kysyi: "Kuuroko oot" 

 Annappa olla sontimatta, huusi puuhun ja jatkoin, tai haen haulikon. " Hae vaan." vastasi lintu "Ei sulla siihen vanhaan pyssyyn kuitenkaan panoksia oo." No eipä ole, sanoin jo vähän leppyneenä ja kysyinkin. Jokos oot muuttomatkalla?

 "Menossahan tässä ollaan." liversi lintu, "mutta ajattelin josko haluaisit ennen lähtöäni minulle kertoa tarinaa tuosta takapihan suuresta kannosta ja miksei siitäkin miksi puuvajan kattoon on laitettu uutta kattopeltiä tänä kesänä.

 Siinä ei kyllä ole paljon kertomista. Puu teki pyykkitelineen jatkon virkaa ja nailonnyöri pääsi hirttämään puun ikäänkuin pystyyn rikkoen kiristyessään puun nilakerroksen, mutisin hiljakseen höyhenpeitteiselle kyselijälle.

 " Kaasikko ite, kun oot vanha metsuri?" oli seuraava joutavan esittämä kysymys. No, kaasin ja kaasin, vastasin ja jatkoin taas hommia linnusta välittämättä.

 " Et tunnu olevan asiasta oikein juttutuulella, joten kerronpa mitä sain asiasta kuulla pelästyneeltä räkättirastaspariskunnalta sinä samana päivänä kun tässä pihapiirissä raikasi moottorisaha. Linnut olivat kauhuissaan katsoneet kun olit alkanut sahata sitä kieroa ja lylyistä runkoa poikki ilman kunnon kaatovänkäriä. Olivatpa vielä yrittäneet varoittaa että se kova puuaines menee kannolle saakka ja pitopuu napsahtaa varmasti ennen aikojaan poikki ja kun rungon paino on kohti puuliiteriä niin eipä siinä auta minkään valtakunnan kaatokolot, vaan puu rojahtaa aivan eri suuntaan kuin mihin pitäisi.

 Laskin taas kirveen ruhmolle ja istuin korvat punaisena pölkyn päälle samalla miettien: Teki mitä teki, niin aina on joku näkemässä kun ihan pikkusenkin töpeksii. Olisihan se siitä sahauspurun väristä pitänyt tajuta sen tyven puuaineksen laatu. Vanha metsuri, ehkäpä se "vanha" onkin juuri tämän jutun tärkein avainsana.

 Linnulle sanoin ääneen, etteihän se täysin poissuljettu mahdollisuus ole etteikö tapahtumien kulku periaatteessa olisi voinut olla kertomasi kaltainen.

 Käki nyökäytti tietäväisen näköisenä päätään ja kukahti viimeisen kerran ikäänkuin hyvästiksi samalla lentäen omille teilleen. Istuin pitkään aloillani samalla kantoa katsellen ja sen viereen kesän aikana noussutta pientä muurahaispesää tarkastellen. Kova oli keon väellä kiire saada pesää isommaksi talven tuiskuja vastaan lämmittämään ja kun oikein tarkkaan kuuntelin, niin minusta kuulosti siltä kuin muurahaisetkin olisivat käen pikku tarinalle töitä tehdessään ääneen naureskelleet.

 --------------------------

 Tämä pieni tarina ei välttämättä ole kaikilta osiltaan totta, mutta jos tarvitsette apua pihapuiden kaadossa niin älkää kutsuko minua paikalle.  

834401.jpg