Ylleensä pittää olla jonkinmoinen risukko tai närreenpörhilö ikkäänku tujeksi, että saa sanottua mitä mielesä liikkuu mehtäreissun jälijiltä, vaan nyppä kokkeilen pitkästä aikaa ihan iliman oksan sairtuvaa saaja muutaman rivin aikaseksi näille tutuksi tulleille vuojatuksen sivvuille.

 Aamulla oli pakasta, liki kymmene raatia ja sehän meinas vallan nokkavärkkiä kylymettää ku sen oven ravosta lykkäs ulukoilimaan. Vaan enpä perräytyny tuumanpiirua ja kolomet housut ko laitto päällekkäin niin kyllä tarkeni töihin lähtiä.

 Ja persieelleenhän se meni taas talaventulo. Lenkilläkö kävin seihtemän jäläkeen niin lussan puolelle oli taas noussu astehet ja mehtätie oli niin kalijamalla että sai melekeen ojanpohojia könytä että reissu kävi totehen. Ymmärsittäkö höykäsen pölähystä koko präntistä? No pakkoko oli lukia. ;-)