Niin arvelin käyvän ja ihan jo Onnen-Pekaksi arvelin muuttuneeni ellei peräti Hannu Hanheksi, mutta maanantai jo paljasti ettei pilvilinnoja kannata rakennella yhden mantelin varaan. Eilen onnistuin hukkaamaan työkännykkäni ja tänään yksi työkavereistani tiputti suosikki kahvimukini pöydältä lattialle ja sen yhdeksän vuotinen taival päättyi siihen. Kuppi oli ostettu samana päivänä kun Karoliina nosti Lahdessa itsensä painonnoston maailmanmestariksi vuonna -98.

 Kännykän onneksi löysin tänään, mutta 26 tuntia räntäsateen armoilla oman postilaatikon edessä aiheutti sen verran harmia että toistaiseksi siinä toimivat vain näppäimet 1 ja 3. Aika pieniä ovat kyllä murheeni olleet, mutta saipahan noista pienen jutun juuren, jollei muuta.

 Luontoblogini on näköjään tässä Joulua odotellessa ajoittain lähtenyt rönsyilemään vähän metsän ulkopuolellekin, mutta haitanneeko tuo ketään. Runon kun vielä saisi aikaiseksi, mutta nyt en kyllä yhtään riimiä keksi. 

 Väinö on saanut paljon onnareita ihan Hollantia myöten, siis oikeasti Alankomaista eikä Raution Hollannista. Kissan puolesta siis kiitosta. ;-)