Tänään oli tarkoitus pähkäillä ja vertailla jatkoksi eiliselle kirjoitukselle eläinmaailman nopsimpien ja vahvimpien yksilöiden suorituksia ihmisten vastaaviin, mutta kun ei nyt yötä vasten muista muuta kuin gebardin olevan nopein nisäkäs ja muuttohaukan syöksyvän sataakuuttakymppiä kohti saaliistaan. Purjekala voisi olla kalojen kärkikastia nopeudessa ja puuma ja kenguru ovat tuhon hyviä hyppäämään korkeutta. Jos koko otetaan huomioon niin kirppu olisi näissä jutuissa varmaankin vallan lyömätön. Tuo kuvan muurahainen edustakoon sitten sitä fortius-osastoa.

 Pari pientä muisteloa vielä ennen Höyhensaarille lähtöä omiin kirmaisuihin liittyen. Noin kymppivuotiaana oma huippunopeuteni oli 21 kilometriä tunnissa ja tämä vauhti minulle mitattiin maantiellä kesällä -66 vanhan Mossen nopeusmittarilla ja seuraavana kesänä yhdellä  kalareissulla sain haasteen juoksukilpaan rantaa myötäilevällä metsätiellä silloin jo yli 60-vuotiaalta isältäni. Lujaa mentiin molemmat hetki rinnakkain, mutta yksi vaihde löytyi haastetulta vielä loppumetreillä laittaa peliin. Enpä taitaisi enää tuohon vauhtiin yltää.

 ------------------

  - 17.6 -  "Ässältä" oli tullut mielenkiintoinen kommentti jonka avulla minullekin selvisi että kirput ovat ihan luusereita silloin kun puhutaan eläinmaailmassa todella nopeasta ja räjähtävästä ylöspäin suuntautuvasta voimantuotosta. Froghopper ( Philaenus spumarius ) eli suomeksi sylkikaskas täräyttää koko kahdentoista mikrogramman massallaan itsensä peräti 70 sentin korkeuteen. Laskin tuossa pikaisesti painavani 6666667 kertaa enemmän kuin tuo viisi milliä pitkä hyönteinen ja että pystyisin suhteessa kehon painoon samaan suoritukseen minun pitäisi ponkaista paikaltani 4667 kilometrin korkeuteen. Kokeilla pitää, mutta ei nyt kun just söin.   

1651880.jpg