Ei sentään Tiktakin tahtiin huojuneet navakassa tuulessa eilen nämä puut. Pikku marjareissua juhlisti raju tuuli ja sen mukana lentänyt vesi. Muuten ilma oli mitä mainioin. Jos tuollaisessa tuulessa menisi noiden puiden juurelle seisomaan voisi tuntea maan liikkuvan juurten taistellessa tuulen valtavaa vääntöä vastaan.

 Aiheeseen liittyen pieni surullinen tarina: Mauri-myrsky myllersi aikoinaan Pohjois-Suomessa kaataen puuta nurin urakalla. Motoja ei silloin juurikaan ollut joten metsureille riitti töitä pitkälle talveen saakka tuulenkaatoja sahatessa. Suuri puu nostaa kaatuessaan juurillaan ilmaan usein monen neliön kokoisen painavan maa-alueen kivineen ja humuskerroksineen. Tuollainen juuristo jää sitten usein jäätyneenä talvella pystyyn vaikka runko siitä olisi jo irti katkaistukin. Eräs myrskytyhoja korjaamassa ollut metsuri löysi hyvän tuulensuojan ja nuotiopaikan tällaisen kärpäsloukun takaa. Kahvitteli ja lämmitteli aikansa sen suojissa samalla sulattaen sitä pystyssä pitävää jäätä sen alaosasta. Lopun varmaan arvaattekin. ( Alkuperäinen kertomus oli aikoinaan Mottimestari-lehdessä.  ) 

 Sateen jälkeen tuli vielä illaksi poutasäätä ja samalla aurinko maalasi komean sateenkaaren metsänlaidasta kelon läheltä nousevaksi. Aarretta sieltä ei löytynyt, mutta pieni ruokapöytä sentään ja eiköhän metsän väelle syötäväksi kelpaavat luonnon antimet liene paljonkin kultaa arvokkaampia.  

1945992.jpg