Suuri kelo oli tänään iloinen ja kaikki sen joutsenten lähdön jälkeen vuodattamat kyyneleet olivaat jäätyneet ja kovettaneet sen kotosuon pinnan hyväksi liikkua ja kävellä. Talven tulosta tuntui suuri puu kovasti nauttivan ja hetken se jopa muisteli nuoruusaikojaan jolloin ihmiset olivat nostaneet järvimalmia ihan sen varpaiden välistä.

 Hetken aikaa vaihdoimme kuulumisia, toinen aivan harmaa, toinenkin hiljalleen harmaantuva. Kauaa emme kuitenkaan toisiamme häirinneet ja jatkoin kulkuani vanhan puun jäädessä yksin haromaan puisilla sormillaan tuulista, mutta kaunista talvista taivasta.

2201135.jpg

2201131.jpg

2201119.jpg