Istuksin tässä aamusta kotosalla lintujen ruokintapaikalle samalla katsellen ja ihmettelin, että miksi tiitiset yht`äkkiä pölähtivät vauhdilla pihasta pois.

Varpushaukan synkän siluetin näkemisen arvelin ensin niiden säikähdyksen syyksi, mutta arvatkaapa loksahtiko suuni hämmästyksestä ammolleen, kun kuusiaidan takaa käveli ukko ite suoraan pihaan pyrstösulat levällään.

Kauaa ei lintu pihassa viipynyt ja käynnin tarkoitus ja merkitys jäi minulle arvoitukseksi. Ehkäpä se tuli tervehtimään minua alkavan huhtikuun ensimmäisen päivän kunniaksi. ;-)