Tämän kauniin elokuisen sunnuntain iloinen ylläri oli upean amiraali-perhosen monta tuntia kestänyt vierailu Kuuselan pihapiirissä. Alkuun vähän ujosteltiin aamupäivän aikana, häpesikö lie komeuttaan hyönteinen, vai mikä oli, mutta iltapäivän puolella siivet olivat useanpaan otteeseen komeasti levällään.
Yhdessä vaiheessa kaunotar istui talon tiiliseinällä siivet kiinni ja kyllästyin odottamaan, että vieläkö se jaksaisi ne avata. Siirsin varovasti sormen sen kuonon alle ja sehän avasi heti siipensä ja alkoi vielä hetken kuluttua nuolemaan sormeani. Ylensin tämän yksilön siltä seisomalta Kontra-Amiraaliperhoseksi. ;-)
Tämä menee nyt ihan perhosteluksi koko blogin pito, mutta tuskinpa ne enää talvella täällä lentävät.
Kommentit