.. metsä ympärillä tuntuu erilaiselta kuin päivällä. Se sulkee sinut sisäänsä ja miltei tunnet kuinka puiden oksat kurottavat sinua kohti tunnustellaakseen oletko oikeilla asioilla liikkeellä yön valtakunnassa.

 Perille silti tuttuun paikkaan osasin ja polulla pysymistä auttoi paljon se että kaksi punaisena hehkuvaa pientä valoa kulki edelläni puiden alaoksia myötäillen aina pienen pätkän kerrallaan. En miettinyt lainkaan mistä valot olivat peräisin, ettei pelko olisi saanut minua kääntymään takaisin.

 Huuhkajan silmiksi hehkuvat lamput paljastuivat kun yön äänettömyyden rikkoi linnun surullinen kertomus. "Myöhemmin tulit niin kuin pitikin ja metsän pikkuväki pyysi minua sinulle terveisensä välittämään ja paikalla olosta kiittämään. Juhlat vain on peruttu, koska metsästä ei juuri enää ilon aiheita löydy. Vanhat komeat kuusikot on lähes kaikki kaadettu, risut ja latvat puristettu energiatalouden tarpeisiin ja kannotkin kiskottu maasta ja mikä pahinta metsäteiden varret on myrkytetty. Vain muutama korpikuusen juurakko enää löytyy peikkojen ja maahisten kodiksi näiltä kankailta. Ennen asiat hoidettiin toisin ja metsästä otettiin vain se elämisen kannalta tärkeä ja välttämätön tarvepuu eikä hakattu valtavia aukeita metsäteollisuuden ahnaaseen kitaan."

 Enempää vanha viisas lintu ei suostunut puhumaan ja siirryinkin vanhaan mökkiin yöpymään ja virittelin pienet tulet takkaan ja oikaisin itseni laverille pitkälleen. Hiilloksen hiljaa hiipuessa uni viimein voitti ja kun aamuhämärissä heräilin näin pienen tuohiropposen täynnä karpaloita mökin kynnyksellä. Kuka lie oli marjat tuonut, mutta evääni ainakin olivat kadonneet ja kahvipullo juotu tyhjäksi viimeiseen pisaraan. Ehkäpä pienet juhlat metsässä kuitenkin nukkuessani oli pidetty, vaikkapa vain metsän paremman huomisen toivossa.