Jokaisella lienee jokin esine tai asia jonka arvoa ei voi rahalla mitata, vaikka sanotaankin että kaikella on oma hintansa. Yksi omista pienistä aarteistani on Isäni tekemä uistin, ns. kuparilippa, jonka hän aikoinaan valmisti minulle kun kyselin minkälaisilla vieheillä sinä pyydystit nuorena joesta kalaa. Rautalankaa, pieni pala lyijyä, vähän villa- ja karhunlankaa, kolmihaarakoukku ja se tärkein, kupariviisipennisestä takomalla tehty lippa, joka on tuon vieheen sielu ja veden väristäjä.  Testasin sitä tositoimissa ja sain sillä heti isohkon ahvenen ja siitä lähtien se on ollut kalapakissa kunniapaikalla.

Alla kuva pyydyksestä väreissä sekä hopeahilkku vuodelta 1906 jolla olisi myös ollut tarina kerrottavanaan, mutta se jäi kakkoseksi tässä kisassa. Terveys on ihmiselle myös maallisia arvoja tärkeämpää, eikä ole rahalla mitattavissa. Juoksupäiväkirjani ruutupaperisivut täyttyvät hiljalleen, toivottavasti saan kääntää sivua vielä monta kertaa.