Keväällä ja alkukesällä luonnossamme, varsinkin sen metsissä pesivistä linnuistamme suurin osa pyrkii kätkemään ja salaamaan mahdollisimman tarkkaan valitsemansa pesäpaikan. Aina jää kuitenkin pieniä merkkejä, kuten tämä pieni höyhen. Sille joka näitä opasteita osaa lukea avautuu usein mahdollisuus päästä katselemaan aitiopaikalta linnunpoikien kasvuvauhdin ihmettä.

Eräs tällainen luontoihminen lähti oppaakseni torstai-iltana tervehtimään palavasilmäisiä pikku koukkunokkia ja sain luvan ottaa kameran mukaan, tai oikeastaan se oli ehtona pesälle pääsystä.

Komiat kiitokset oppaalle. :-)

Ja kuvaustuokion kruunasi ilta-aurinko joka säteillään valaisi hetkeksi koko poikueen. Viimeistää kuvaa klikkaamalla näet kaikki huuhkajanpojista torstai-iltana otetut kuvat ja hyppäsi sinne väliin yksi kauniskin, eikun kauris: