Mikäs se on kutoessa kun on mahanalus vikkeliä jalkoja täynnä ja värkit verkkoihin löytyvät omasta takaa. Liikuin eilen Pirttijärven suunnalla kurkitokkaa etsimässä, mutta kiljukaulat olivat toisaalla joten paneuduin kameran kanssa enemmän ötököiden elämään.

Ensimmäinen hämis oli saanut verkkonsa täyteen horsman kukinnoista lennellyttä hötyä. Arkkitehti itse istui pikku koivun latvassa varmaankin puhdistusta suunnittelemassa.

Seuraavalla saalistajalla oli puolestaan käynyt mahtava pyyntionni. Tahmeissa rihmoissa rimpuili iso siniukonkorento ja saalistaja odotteli puolen metrin päässä että jokos kohtaan päästään paketoimaan kaveria.

Luonnon normaaliin kiertokulkuun ei pitäisi puuttua, mutta vapautin korennon, koska suolla näytti olevan kosiolentojen aika. Verkon toki jätin ehjäksi.

Suon pienet omenat, siis karpalot olivat alkaneet saada poskiinsa kaunista punaa, pieni sieni oli saanut lehdestä hatun jonka alla se koetti ilta-auringon säteiltä itseään suojailla. Tällaista näin ja koin eilen. Ehkäpä tänään saan kuvattua kurkiakin. :-)