Levottomat jalat halusivat vielä ennen saunaa pikku lenkille metsäpolulle vaikka eilen tätä hupia olikin tarjoutunut liki puoleksi päiväksi. Aurinko ehti laskea ja kuu nousta siinä kävellessä ja kovin on erilaiset maisemat ja sävyt kuvissa vaikka kuvauspaikka on sama eikä ajallistakaan eroa kuvanotto hetkillä ole kuin pari minuuttia. Lämpötila laski nopeasti tyynessä illassa ja tuota isoa hakkuuaukeaa kierteli jokin lintu ja sen alakuloinen viisitavuinen nouseva laulunsäe kuului milloin mistäkin suunnasta.

 ---------

 Lintukirja paljasti kuikutuksen aikaansaajaksi palokärjen. Se miksi lintu tähän aikaan vuodesta lauleli soidinlauluaan ei minulle kyllä valjennut. Ehkäpä sekin innostui nousevasta kuusta niin paljon että tunsi tarvetta luritella lemmenlaulua puolisolleen.  

 Yksi maamme komeimmista linnuista mielestäni joka tapauksessa on kysymyksessä. Suomalainen kansansatu kertoo palokärjen oikeasti olleen alunperin hienosteleva vanhapiika joka tapasi navetassaan lypsylläkin pitää päällään mustaa silkkihametta ja päässään punaista huivia. Rangaistukseksi turhasta koreilustaan Luoja muutti naisen palokärjeksi ja laulullaan se kuulemma kutsuu vielä tänäkin päivänä lehmiään. Pihapiiriin tätä lintua ei myöskään toivottu entisaikoina, koska sen vierailun pelättiin ennustavan taloon hyvinkin ikäviä asioita.   

939419.jpg