Pimenevässä illassa helmipöllö kävi tervehtimässä minua melkein lippalakin päästäni samalla  vieden äänettömin siiveniskuin ylitseni lentäessään. Tummaa iltataivasta vasten erottui vain linnun muoto sen laskeutuessa puuhun. Salama paljasti sitten jo paremmin nähtäville tuon öisen kulkijan. Noin vuosi sitten  Einon mökin pihapiiri inspiroi minua kirjoittamaan "illan pimetessä" tarinan ja tänään tuon linnun näkeminen palautti hyvin mieleen  sen pienen kertomuksen. 

1915258.jpg