Talvi tarjoaa nyt parastaan vaikka kylmää piteleekin. Lämmintä siis alle ja tuultapitävää päälle ja ihailemaan talvista luontoa suksin tai ilman heti ja kaikki.

Tuota kauniiseen maisemaan vedettyä latu-uraa kulkiessa mietin hiihtotaidon suurta merkitystä suomalaisille entisaikoina. Julius Krohn on varmaankin ammentanut samoista lähteistä hieman uhmakkaankin runonsa juuret Suksimiesten laulun sanoihin. Laulua siis kolmannella: Yks, kaks, kol.....

             Suksimiesten laulu - Julius Krohn

Ylös, Suomen pojat nuoret,
Ulos sukset survaiskaa!
Lumi peittää laaksot, vuoret,
Hyv’ on meidän luisuttaa.
Jalka potkee,
Suksi notkee
Sujuilevi sukkelaan.
Heräs tuuli tuntureilla,
Lehahtihe lentämään, –
Sukkelat on sukset meillä,
Lähtään, veikot, kiistämään!
Saishan koittaa,
Kumpi voittaa,
Eikö tuulta saavuttais?
Koti kontion on tuossa,
Siihen sukset kääntäkää!
Havuin alla korpisuossa
Vanhus nukkuu röhöttää.
Kuules ukko,
Oves lukko
Miehissä jo murretaan!
Kohoaapi kämmenille
Metsän kuulu kuningas. –
Lähtään, otso, painisille,
Tässä löydät vertojas!
Hammasluske,
Keihäsruske
Kaikuttavi korpea.
Jo on karhu kaatununna,
Keihäs sattui rintahan;
Ukko nukkuu uupununna
Sike’intä untahan.
Riemuellen,
Soitatellen,
Viekää saalis kotihin! –
Vaan kun verivainolainen
Suomehemme rynnättää,
Silloin saalis toisellainen,
Veikot, meitä hiihdättää.
Käsi sauvan,
Toinen raudan
Teräväisen tempoaa,
Verihinsä kohta nääntyy
Kuka meitä vastustaa,
Kenpä pakosalle kääntyy,
Senkin suksi saavuttaa.
Pelastettu
Rakastettu
Kohta onpi kotimaa!