.. seisoi omalla tutulla paikallaan, kun sitä kävin kiertäen ja kaartaen kuvailemassa. Kuivunut puu hoiteli omaa virkaansa ja osoitteli pitkillä kuivilla oksillaan moneen suuntaan, mutta pääsääntöisesti etelään ja sinne minne se nuorena näki suolla pesivien lintujen syksyisin suuntaavaan.

 Mukaan se olisi halunnut ja pois koleasta pohjolasta palmujen seuraan joista linnut etenkin kurjet olivat sille paljon jutelleet. Ei auttanut vaikka kuinka yritti maasta irti itseään kiskoa, juurillaan oli pysyttävä siihen minne tuuli oli aikoinaan pienen siemenen kuljettanut. Kovin suri kohtaloaan ja kelottui ja kuoli hiljaa pois hukkuen omiin kyyneliinsä. Niistä tuli pieni lampi suon keskelle tarjoten joutsenille pesäpaikan aina kesäisin. Ehkäpä valkoisten lintujen mukana osa tästä puusta pääsi kuin pääsikin etelän lämpöön.

 Puun oksien lomassa viuhuva tuuli ja tuisku kertoi tänään tällaista tarinaa, jos ette siihen usko käykää itse paikalla kuuntelemassa. Tosin kertomus on aina erilainen ja sen voi kuulla vain, jos käy paikalla yksin.

1262577.jpg