Pensastasku arveli tuon aamuisen polun varressa lymyävän itse Menninkäisen ja nimenomaan tämän kiven takana. Tuossa se tosiaankin oli, ei missään takana vaan sepä istua könötti kiven päällä. Ja tietenkin juuri kun olin kuvaa ottamassa se laski mäkeä tuota vihreä kiven syrjää pitkin niin että sammaleet vain pölisivät samalla nauraa käkättäen ja puikkasi jalkojeni välistä ja katosi ties minne, mutta kyllä minä vielä joku päivä siitä kuvan nappaan.

1839112.jpg