Tämän kertaiseen haastevastaukseen kaivoin avuksi vanhan Olavi Pesosen laulukirjan vm 56. ( hyvä vuosimalli )  Taitaa nokipoika huiskutella tuossa kirjan kuvassa jollekin pihalla häntä ehkä ihaillen katsovalle tyttöselle. Kunhan ei vain unohtaisi tohkeissaan työvälineitään piipun uumeniin.

Kun tässä nyt katolle kiivettiin, niin käydäänpä katsomassa mikä näky kohtasi PuuPekkaa vajaat neljä vuotta sitten kun äijä kävi kurkkimassa vanhan kotitalonsa hormiin:

http://www.koyote.vuodatus.net/blog/96568

No niin ja jos olette ehjin nahoin ja luin katolta alas selvinneet niin kauniiksi lopuksi laulamme Pienen nokikolarin viimeisen säkeistön, kun se ei tuohon postauksen kuvaan siististi mahtunut:

- Nokipoika toisinaan, puhdas ompi muodoltaan, kun hän pyhän tultua, pois saa olla piipusta.  ;-)

 

1241880162_img-d41d8cd98f00b204e9800998e