Heräsin hetki sitten outoon rapinaan ja onneksi, sillä täystuho liippasi tosi läheltä. Periaatteessa hyvää tarkoittavat kaverukset olivat yksissä tuumin sytyttämässä aamu neljältä kynttilää ensimmäisen adventtisunnuntain kunniaksi. Itse valettu steariinipatukka oli vain pönkätty pystyyn jokseenkin pahaan paikkaan.

 Puhumalla tilanteesta kuitenkin selvittiin ja kun päätin valita tämän tapauksen marraskalenterini viimeisen luukun aiheeksi ja varoittavaksi esimerkiksi tulipalon vaaroista, niin eiköhän Ihaa alkanut tivaamaan minulta että teenkö vielä perään jouluisen kalenterin.

 Olin vielä kynttilätouhuista sen verran tuohduksissa, joten ärjäisin että katselkaa ja lueskelkaa Joulua odotellessa vaikka PuuPekan kaksi vuotta vanhaa kalenteria senkin pässinpäät. Se tuntui pehmiksille sopivankin vallan mainiosti ja sen verran omakin olo alkoi jo tasaantua, että lupasin myös värkätä omista filatelian pikku aarteistani jonkinlaisen kalenterin kohti keskitalven juhlaa etenemään ja samoihin postauksiin laittaa linkin niihin PuuPekka-blogin vanhoihin nariseviin luukkuihin.

 Pari vuotta sitten Ihaa odotteli pikkuveikkansa kanssa luukkujen salojen paljastumista tällaisissa tunnelmissa:    http://www.koyote.vuodatus.net/blog/332015

  

2102012.jpg