Jääpuikosta putoavan vesipisaran kuvaaminen vaatii hieman viitseliäisyyttä ja tarkkaa ajoitusta, sen sijaan puusta putoavan elävän oravan kuvaaminen on liki mahdoton tehtävä koska ne sieltä aniharvoin alas mätkähtävät. Kuvan kurre epäonnistui takapihalla aamupäivällä koivusta koivuun hypyssään ja tuli häntä viuhuen maata kohti kahdeksasta metristä. Onni oli matkassa ja kovan kestohangen sijasta orava päätyi pienen kuusennäreen alaoksille ja selvisi rytäkästä ilman ulkoisia vammoja. Henkinen puoli saattoi kyllä kärsiä. Alakuvassa orava tekee jo uutta loikkaa putoamisen jälkeen.

Luin aikoinaan tapauksesta jossa ihminen on selvinnyt hengissä maahan ilman laskuvarjoa noin viiden kilometrin korkeudesta. Tässäkin olivat kuusen oksat jarruttamassa loppuvauhtia ja lopuksi selviämistä helpotti maassa ollut paksu lumihanki.

Ja lopuksi postaukseen päivän kuusitiainen: