Kukkainen tunnustus Pekingin eilisen menestyksen johdosta. Suomi, siis me olemme voittaneet, mutta kun urheilijamme häviää tai ei muuten menesty, hän saa kokea tappion ihan vaan itsekseen.

 Soulin kisojen aikana vuonna 1988 kiinnostukseni huippu-urheilua kohtaan alkoi hiipua. Ennen sitä uskoin vielä että maailman huipulle voi myös voimaa vaativissa lajeissa nousta ns. "puhtain menetelmin". Erään entisen Itäblogin maan painonnostajien joukkokäryn jälkeen noissa kisoissa tuo lapsellinen uskoni katosi kuin suolistokaasu Saharaan.

 Silti eiliset ampumaurheilua koskevat uutiset Kiinasta lämmittivät mieltä. ;-) 

1814876.jpg