..lepopäivän ratoksi ja voisipa vaikka samalla opetella kirjoittamaan tuonne kuvien väliin tekstiä. Aamusta päivä pisin sanotaan ja tottahan se on. Kiireetön ylösnousu tapahtui Kuuselassa jo vähän jälkeen viiden ja silloin taivas näytti tällaiselta.
Käpytikka oli liikkeellä jo varhain,
samoinkuin mustis. Kymmenpäinen järripeippoparvi hyöri myös innokkaasti tiaisten ruokintapaikan alla. Etupihalla omaa kupuaan täytti keskiviikkona kotiutunut västäräkkipariskunta ja kuusitiainen pyörähti paikalla vielä nappaamassa muutaman auringonkukansiemenen.
Kisu ei lintusista piitannut, vaan vahti aitiopaikalta Tiibetinkoirankielien kasvua ja ilmeisesti sillä mielin, että Kuuselassa ei tänä suvena mikään koiriin liittyvä tule kissanpäiviä viettämään.
Väiski hengaili sillä välin pihalla Muulin kanssa odotellen kyytiä ties minne.
Enpä kuitenkaan lähtenyt Väinön kanssa muuliajelulle, vaan suuntasin askeleeni kymmenen aikaan kohti Sivakka-nevaa. Keväisen märässä metsässä kulkeminen käy hyvästä kuntoilusta ja ojien yli hyppiminen vielä paremmasta. Tällä kertaa ihme kyllä sukat säilyivät kuivina.
Lintukuvia ei tällä kertaa tullut, mutta metsä tarjosi oman näkemyksensä eräästä tunnetusta maalauksesta. Mistähän "Munkista" mahtaisi olla kysymys? ;-)
Oli mikä oli, mutta tässä kohtaa kyllä pääsisi huuto ihmiseltä jolla olisi fobia näitä ahkeria rakentajia kohtaan. Pienen keon päällä oli valtava kerros muurahaisia hääräämässä ja juoksemassa ihan sikin ja sokin. Tuollaista en ollut ikuna aiemmin nähnyt,
nokkosperhosen sen sijaan tosi monesti, mutta tämä oli tämän kevään ensimmäinen oma bongaus Kuuselan kankailla ja pääsi heti kuvattavaksi.
Siinäpä se parituntinen vierähti pitkin soita ja maita kulkiessa ja uskokaa tai älkää. Ei se talvi ole vieläkään kokonaan antautunut kuten tämän pienen tarinan viimeinen kuva kertoo.
Kommentit