Pyhien aikana lenkkeily voitti kohdallani punttisalin numeroin 4-1. Eli ihan jokaisena vapaapäivänä mennä viipotin tunnin pari pitkin metsiä. Tänään kävin itsellekin ihan uusissa maisemissa Alavieskan ja Kalajoen välillä kulkevalla kelkkauralla parisen tuntia tarpomassa. Varttilitran pikku termari oli toisessa taskussa ja toisessa appelsiini ihan Israelista saakka tänne laivattuna.

 Kevyttä pakkaslunta kaunaili taivaalta lähes koko ajan, kun tiukasti seurasin rastitettua reittiä. Ihmettelin vähän merkkaustapaa: Naulalla vaan reippaasti kasvavaan puuhun kiinni ja siinä on pysyy. Nopeaa ja helppoa, mutta ei välttämättä se parhaista parhain tyyli tähän hommaan. No. asiahan ei oikeastaan minulle kuulu.

 Tavoitteena oli ehtiä tunnissa Laitalan metsäautotien päästä Sivakan laitaan, mutta eipäs se ihan onnistunut, kun piti välillä ihailla vanhaa rekeä ja umpimetsässä olevaa grilliä jossa oli puutkin valmiina sytyttäjää odottamassa. Näytti siltä että makkaranpaistaja oli puut latonut kivien väliin jo vuosia sitten ja unohtanut koko asian. Opasteita löytyi vielä lisää ja eräässä niissä luvattiin, että tästä mennään Sieviin. Sieviläiset kenkäni innostuivat asiasta vallan valtavasti ja kiirettä piti että pysyin jalkineitteni matkassa lopun matkaan kun palailin autolle takaisin.

 Sitä tukkirekeä katsellessa palautui mieleen kevättalvi 1975 kun sai olla saksimiehenä tukinajossa syvässä umpihangessa kahlaten samalla vieden tuollaisia vaijeriin kytkettyjä tukkisaksia isän kaatamiin tukkirunkoihin kiinnittämään. Homma toimi varsin hyvin, mutta oli kyllä aika fyysistä sillä lunta oli reilusti yli puoli metriä.

1404329.jpg