Joskus sitä kulkee pitkin soita ja maita pitkiäkin toveja näkemättä vilaustakaan mistään luojan luomasta elikosta. Tänä aamuna ei pitkälle tarvinnut kulkea. Takkahuoneeseen siirtyminen riitti, sillä ikkunan takana metsänlaidassa nökötti muutama teeri koivuissa ruokailemassa. 150 metriä oli etäisyyttä ja pokkarilla zoomaten niistä tallentui tällainen muisto.

 Käpytikka paukutti pää keikkua talipalloa hetki sitten. Isohko urpiaisparvi touhuaa puiden alla ja helmipöllö puputtaa öisin lähikankaalla. Toimintaa on siis ihan kiitettävästi Kuuselan siivekkäiden maailmassa muuttolintuja odotellessa. Kisu vahtii ja varmistaa monen vuoden kokemuksella sen että linnuilla pysyvät aistit valppaina myös ruokailun aikana eikä lintulaudoilla synny turhia rähinöitä.

1402419.jpg