Keväinen, vähän ennen auringonlaskua tehty pieni retki tarjosi ahman tassun jälkiä, palokärjen rummutusta, kevään ensimmäisen tokkuraisen muurahaisen joka oli tullut arvioimaan pienen kotikekonsa tuhoja jonkin eläimen jäljiltä. Iso oli kuoppa, mutta onpahan ahkerilla rakentajilla tekemistä kun tuota koloa lumien sulattua alkavat täytellä. Metsoakin etsiskelin kankaan laidalta rämeen mäntypuiden joukosta, mutta lintu yllättikin ja lähti rytinällä sankasta kuusikosta painelemaan kohti Kontionkangasta. Kevään tuoksuja oli jo ilmassa ja yksinäinen käpytikka lenteli vaappuen hakkuuaukion poikki suuren haapapuun latvukseen tähystelemään pää kallellaan yksinäistä kulkijaa.