... työpaikkani pihapiiriin isolla joukolla tällä viikolla saapuneet pääskyset olivat jo osittain täydessä työn touhussa kauniissa aamuilmassa. Haarapääsky ei tosin ollut vielä kellokorttiaan leimannut vaan keikisteli lautavaraston profiilipellin päällä nokka kohti aurinkoa.

 Räystäspääskyt sitä vastoin ahkeroivat ja yrittivät jo toisena perättäisenä vuotena perustaa pesiään lähes sileään lautaseinään. Pesänteko kyllä näiltä taitureilta onnistuu tuollaiseenkin paikkaan, mutta sitten kun tulisi poikasten aika, niin pesä olisi ilman mitään tukea hyvin hatara ja petollinen asuinsija nuorille linnuille.

 Meillähän ei Anjaa huudeltu apuun, vaan urhea E.T-mies ja entinen Akonkosken sahan vanha valtava nykyään tellinkeinä palveleva trukkimme. Aloitetut pesät saivat tuekseen laudankappaleet ja nyt pysyy varmasti pääskysten jälkikasvu korkeuksissa ja kestää vähän poikasten tömistelläkin emoilta ruokaa odotellessaan. Aamulla mietin, kun hetken ennen töiden alkua pesäntekoa puuhia katselin, että eikö se maistu pahalta ottaa suu täyteen savista lillua ja alkaa sillä tavoin nokan avulla pesää muovaamaan. Minusta ainakin maistuisi.