Ei muistanut vanha rannan kuusi koskaan tällaista kesävettä nähneensä elinaikanaan Peurakoskessa niiden sadankahdenkymmenen vuoden aikana jotka se on jokivartta uljaasti vartioinut. Harvoin edes kevättulva on suuren puun varpaat pystynyt sillä tavoin kastelemaan kuinka nyt teki hurjaksi virraksi viime viikolla äitynyt Vääräjoki.

 Kosken pauhua ei kuitenkaan paljon nähnyt ja kokenut puu pelännyt ja miksi olisikaan kun satoja ja taas satoja suuria jäälauttoja on saanut vuosikymmenet ohjata takaisin joen uomaan vahvalla tyvellään. Vanha puu äityi jopa muistelemaan iso-pappa Wilhon vanhaa sahaa jonka suurtulva jäineen rikkoi melkein samantien kun laitos 1900-luvun alussa Pleunasta Peurakosken niskalle siirrettiin.

 Istuin hetken puun seurana ja riimittelimme yhdessä Kalevalaisia säkeitä siteeraten sateisen kesän kunniaksi kuvatekstejä muutamille aiheesta ottamilleni valokuville.