..vaiko tuulen havinaa oksistoissa. Jotain ääniä kuulin aivan varmasti kun tänään auringon taivaanrannan taakse kadotessa paikalla taas olin. Hämärä pidensi ja pehmensi varjot ja unettavan raukea olo valtasi minut kun hiljaa jotain odotin tapahtuvaksi.

 Äkkiä kuulin lähestyvän isohkon linnun siipien suhinan ja mökin katolle laskeutui suuri musta lintu. Arvasin että minua se tuli tapaamaan ja jotain viestiä tuomaan. Korpiksi osoittautui iltayön lentäjä, kun se karhealla äänellä minua alkoi puhutella.

 "Vielä kerran sinun täytyy tulla myöhemmin jos maahisia ja peikkoja haluat nähdä. Tänä yönä metsänväki lepää ja valmistautuu huomisiin juhliin. Yksi ihmisvieras kerrallaan saa niihin katsojana osallistua, mutta sinun pitää tulla pimeällä ja ypöyksin." Lintu vaikeni, mutta pysyi paikallaan ja kun lähdin poispäin mökiltä kävelemään. Tunsin sen katseen niskassani ja vaistosin sen miettivän että uskaltaudunkohan huomenna pimeään metsään. Kukapa tietää, mutta sen kerron myöhemmin.