..postikortin kuvan kaltaiset soidinmenot eivät nyt metsässä raikaa, vaan luonto nukkuu hangen alla ja vain harvat siellä nyt tavattavat eläimet ja linnut keskittyvät siihen kaikkein tärkeimpään, eli hengissä pysymiseen talven ajan.

Päivällä metsätiellä kohti taivaanrannasta ujosti kurkkivaa aurinkoa kohti autoillessani näin komean talvishown, kun yli kahdenkymmenen teeren tokka lähti tien varresta aivan auton keulaa hipoen lentämään kohti valoa ja metsäreunan kuusikkoa. Kameraa ei mukana ollut, eikä sitä olisi ehtinyt käyttämäänkään, ihailin vain lintujen komeaa menoa kun matalalta paistava aurinko ne samalla kultasi.

Mitä minä kylmässä metsässä tein? No joulukuusta etsimässä tietenkin olin ja mistäpä muualta sitä voi hakea kuin Koirajärven takaa. Kirves kourassa jalkauduin liki kahdenkymmenen asteen pakkaseen ja kylmään viimaan Koirajärven ojaa seuraten ja sen pengerten kuusia tutkaillen.

Pitkästi se kävelytti ennenkuin valinta oli tehty. Pöllipuu nurin ja sen kauniin tasainen  latva harteille ja takaisin tuttuja reittejä seuraten kohti autoa ja sen suomaa suojaa ja lämpöä.

Järven laskuoja virtaa näin talvellakin ja tuntui hassulta nähdä sulaa vettä uhkuneena sen jään pinnalle. Kuusen jätin vielä metsään lähelle tien reunaa. Pääseepähän toisenkin kerran asiasta tehden Koirajärven taakse kulkemaan.